Zhanna Milaja
virtuaalihevonen | a sim game horse
kuvat © Ransu
Menneisyys & luonne
Hannan menneisyydestä ei kovin paljon ole tiedossa. Se kuitenkin syntyi Suomessa, ja on asunut melko monessa tallissa ennen saapumistaan omistukseeni. Alegresta bongaattu tamma oli oikea löytö, rotu ei ollut yleisimmästä päästä, mutta oreja löytyisi kuitenkin etsimällä. Hanna on hyvän kisauran tehnyt hevonen, sijoituksia se napsii hullunkiilto silmissään ja ei koskaan saa tarpeekseen voitoista. Vaikka tahtia on yritetty hiljentää, ei tämän hevosen kilpailuvietti kyllä katoa koskaan. Voitontahtoinen, urheanpuoleinen ei säikähdä mitään tielle sattuvaa, oli se sitten tukki, paali, sähkölanka tai rekka. Varomattomuus ei aina ole hyvä juttu, ja karkureissuilla Hanna yrittää aina tehdä tuttavuutta moottoritiellä ajavien autojen kanssa. Yllättävän hyvin vahingoilta se on kuitenkin säästynyt, ja toivon hartaasti, että tällä linjalla pysytään tulevaisuudessakin!
Hanna on ihanan monipuolinen ratsu. Se on startannut koulu-, este-, kuin myös kenttäratsatusluokissa, ilman mitään suurempia ongelmia. Välillä olisi mukavampi kaahotella oman mielen mukaan, mutta toisaalta olisihan se noloa, jos ratsastaja tippuisi selästä vaikka lopputervehdyksessä.. Ystävällinen tamma osaa ajatella muitakin, vaikkakin välillä se vaikuttaa hiukan ylimieliseltä. Suunnaton energia yhdistettynä mihin tahansa pystyvään tammaan voi tarkoittaa vain hankaluuksia, mutta suomalaisella sisulla jokaisesta ongelmasta on mahdollista selvitä (ruisleivällä lahjominen sallittu)!
Hoitotoimenpiteissä Hanna käyttäytyy yleensä joko riehakkaasti tai uneliaasti. Ensimmäinen vaihtoehto on yleensä mukavampi, koska siitä voi ennakoida jo etukäteen, että tamma on myös reipas ratsastettava. Energisenä ollessaan Hanna liikuskelee levottomasti, kuopii ja heiluttelee päätään. Ruunikko hoidetaankin lähes poikkeuksetta vain käytävällä, ihan vain tapaturmien välttämiseksi. Et kai sinäkään halua maksaa sairaalamaksuja, mikäli hevosesi olisi vaikka vain vahingossa kolhinut jotakuta?
Väsyneenä Hanna on kirjaimellisesti unessa. Se nukahtaa käytävälle, torkkuu matkan ulos ja laiskottelee. Edes karsinasta ulos ottaminen voi Hannaa ensikertaa käsittelevälle tuottaa hankaluuksia. Luojan kiitos, että väsypäiviä on todella harvoin, ja yleensä ne sattuvat loma-ajoille!
Ratsastaessa Hanna on yleensä aika hyvin kuulolla. Aluksi yhteistä säveltä pitää etsiä hetki, suoritukseen pitää keskittyä että hevonen tottelee. Se ei tee mitään automaattisesti, vaan menee juuri sinne minne ratsastaja pyytää. Ei, se ei korjaa askeleidensa pituutta puomeilla. Eikä se etsi sopivaa ponnistuspaikkaa esteelle yksin. Hanna tarvitsee tukea, että se tietää tekevänsä oikein. Tamma ei viihdy kovin hyvin omissa oloissaan, ja sama pätee ratsastaessakin. Jos selässä olija ei ole läsnä, hevonen saattaa hiukan kauhistua. Tämän neidin paniikkikohtaukset eivät ole sieltä helpoimmasta päästä: pukkeja, kahdella jalalla taiturointia, ja muutenkin kaikenlaista vänkyröintiä korvat luimussa ja pää ylhäällä. Jos joku myös liimautuu takamukseen kiinni, on raivoavautuminen taattu.
Koulupuolella jokaisella askeleella pitää olla tarkat avut, ja ajatus mukana. Hanna ei ole sellainen, joka oppii kouluohjelmat ulkoa ja ymmärtää ratsastajan virheet. Se heijastaa ne pikkuriikkiset virheet kaikkien nähtäväksi, siksi se onkin hyvä opettaja. Tuntiratsun elämää prinsessan hermot eivät kuitenkaan todennäköisesti kestäisi. Huolellisuus on valttia, ja siistillä ratsastuksella saa hyviä tuloksia!
Hanna on ihanan monipuolinen ratsu. Se on startannut koulu-, este-, kuin myös kenttäratsatusluokissa, ilman mitään suurempia ongelmia. Välillä olisi mukavampi kaahotella oman mielen mukaan, mutta toisaalta olisihan se noloa, jos ratsastaja tippuisi selästä vaikka lopputervehdyksessä.. Ystävällinen tamma osaa ajatella muitakin, vaikkakin välillä se vaikuttaa hiukan ylimieliseltä. Suunnaton energia yhdistettynä mihin tahansa pystyvään tammaan voi tarkoittaa vain hankaluuksia, mutta suomalaisella sisulla jokaisesta ongelmasta on mahdollista selvitä (ruisleivällä lahjominen sallittu)!
Hoitotoimenpiteissä Hanna käyttäytyy yleensä joko riehakkaasti tai uneliaasti. Ensimmäinen vaihtoehto on yleensä mukavampi, koska siitä voi ennakoida jo etukäteen, että tamma on myös reipas ratsastettava. Energisenä ollessaan Hanna liikuskelee levottomasti, kuopii ja heiluttelee päätään. Ruunikko hoidetaankin lähes poikkeuksetta vain käytävällä, ihan vain tapaturmien välttämiseksi. Et kai sinäkään halua maksaa sairaalamaksuja, mikäli hevosesi olisi vaikka vain vahingossa kolhinut jotakuta?
Väsyneenä Hanna on kirjaimellisesti unessa. Se nukahtaa käytävälle, torkkuu matkan ulos ja laiskottelee. Edes karsinasta ulos ottaminen voi Hannaa ensikertaa käsittelevälle tuottaa hankaluuksia. Luojan kiitos, että väsypäiviä on todella harvoin, ja yleensä ne sattuvat loma-ajoille!
Ratsastaessa Hanna on yleensä aika hyvin kuulolla. Aluksi yhteistä säveltä pitää etsiä hetki, suoritukseen pitää keskittyä että hevonen tottelee. Se ei tee mitään automaattisesti, vaan menee juuri sinne minne ratsastaja pyytää. Ei, se ei korjaa askeleidensa pituutta puomeilla. Eikä se etsi sopivaa ponnistuspaikkaa esteelle yksin. Hanna tarvitsee tukea, että se tietää tekevänsä oikein. Tamma ei viihdy kovin hyvin omissa oloissaan, ja sama pätee ratsastaessakin. Jos selässä olija ei ole läsnä, hevonen saattaa hiukan kauhistua. Tämän neidin paniikkikohtaukset eivät ole sieltä helpoimmasta päästä: pukkeja, kahdella jalalla taiturointia, ja muutenkin kaikenlaista vänkyröintiä korvat luimussa ja pää ylhäällä. Jos joku myös liimautuu takamukseen kiinni, on raivoavautuminen taattu.
Koulupuolella jokaisella askeleella pitää olla tarkat avut, ja ajatus mukana. Hanna ei ole sellainen, joka oppii kouluohjelmat ulkoa ja ymmärtää ratsastajan virheet. Se heijastaa ne pikkuriikkiset virheet kaikkien nähtäväksi, siksi se onkin hyvä opettaja. Tuntiratsun elämää prinsessan hermot eivät kuitenkaan todennäköisesti kestäisi. Huolellisuus on valttia, ja siistillä ratsastuksella saa hyviä tuloksia!